Lomien aikana on jotain pientä piiperrystä koitettu. Eteenpäin mielisi tässä koiraharrastuksessa edetä. Edes pienin askelin. Lähinnä ilmaisua treenailtu. Nyt on viimeisillä kerroilla jopa niin pitkälle päästy, et Cara rupee tarjoo haukkua kun maalimies on ihan passiivisena lelun kanssa (vähän apuna vielä nykii, että saa koirasta esiin ääntä). Muutaman haukun sarjoja jo tarjoaa maalimiehelle noissa tilanteissa. Pitää vielä vahvistaa tuota, niin jossain vaiheessa saadaan yhdistettyä etsintätilanteeseen. Kun miettii alkuasetelmaa, kun Cara ei edes äännähtänyt siihen, että se nykyään tarjoaa haukkua ratkaisukeinoksi, huomaa et töitä tän eteen on tosiaan tehty! On ollut monia eri apulaisia hommassa haukuttamassa, monissa eri tilanteissa. Aina on vähän edetty eteenpäin hommassa, jonka luulin jo olevan melko mahdoton: saada tämä rotikka ilmaisemaan haukkumalla.
Ihan vähän on tottisteltukin, lähinnä vanhojen kertauksena seuraamista, sivulletuloa ja luoksetuloa. Olisi näitä niin tärkeä treenata enemmänki mut ku... Oma pää jäässä joka kerta...
Kerran käytiin tutustumassa mondioring-treeneihin. Oli hyvin kiinnostavaa, kun siellä näki miten hallintaa harjoitellaan. Aina on kiinnostavaa, jos pääsee sivustaseuraajaksi muiden treeneihin.
Ollaan myös tehty vähän sisähakua. Ulkona ei oikein tällaisessa lumihangessa kannata hakuilla, mutta sisätiloissa sopii mainiosti. Caralla riittää puhtia mainiosti etsimiseen ja se kyllä hyvin kartoittaa koko tilan. Ei pääse ihan unohtumaan ihmisten etsintä jos sisätiloihin päästään etsimään.
Kerran käytiin lentokentällä. Siellä taas mentiin rullaportaita ylös-alas. Pieni esineruutu-tehtäväkin tuli tehtyä yhdessä nurkassa. Ja sitten vaan leikittiin lentokentän pihalla juuri ansaiduilla palkinnoilla: rengasleluilla.
