Lomien aikana on jotain pientä piiperrystä koitettu. Eteenpäin mielisi tässä koiraharrastuksessa edetä. Edes pienin askelin. Lähinnä ilmaisua treenailtu. Nyt on viimeisillä kerroilla jopa niin pitkälle päästy, et Cara rupee tarjoo haukkua kun maalimies on ihan passiivisena lelun kanssa (vähän apuna vielä nykii, että saa koirasta esiin ääntä). Muutaman haukun sarjoja jo tarjoaa maalimiehelle noissa tilanteissa. Pitää vielä vahvistaa tuota, niin jossain vaiheessa saadaan yhdistettyä etsintätilanteeseen. Kun miettii alkuasetelmaa, kun Cara ei edes äännähtänyt siihen, että se nykyään tarjoaa haukkua ratkaisukeinoksi, huomaa et töitä tän eteen on tosiaan tehty! On ollut monia eri apulaisia hommassa haukuttamassa, monissa eri tilanteissa. Aina on vähän edetty eteenpäin hommassa, jonka luulin jo olevan melko mahdoton: saada tämä rotikka ilmaisemaan haukkumalla.
Ihan vähän on tottisteltukin, lähinnä vanhojen kertauksena seuraamista, sivulletuloa ja luoksetuloa. Olisi näitä niin tärkeä treenata enemmänki mut ku... Oma pää jäässä joka kerta...
Kerran käytiin tutustumassa mondioring-treeneihin. Oli hyvin kiinnostavaa, kun siellä näki miten hallintaa harjoitellaan. Aina on kiinnostavaa, jos pääsee sivustaseuraajaksi muiden treeneihin.
Ollaan myös tehty vähän sisähakua. Ulkona ei oikein tällaisessa lumihangessa kannata hakuilla, mutta sisätiloissa sopii mainiosti. Caralla riittää puhtia mainiosti etsimiseen ja se kyllä hyvin kartoittaa koko tilan. Ei pääse ihan unohtumaan ihmisten etsintä jos sisätiloihin päästään etsimään.
Kerran käytiin lentokentällä. Siellä taas mentiin rullaportaita ylös-alas. Pieni esineruutu-tehtäväkin tuli tehtyä yhdessä nurkassa. Ja sitten vaan leikittiin lentokentän pihalla juuri ansaiduilla palkinnoilla: rengasleluilla.
Lentokentällä tutustumassa. Käytiin kuljeskelemassa jännissä paikoissa, liukuportaita ja muutenkin kun siellä on paljon ihmisiä matkalaukkuineen ym. Harjoiteltiin kulkemista nätisti, vaikka häiriöitä ympärillä oli paljon.
Liukuportaat aiheuttivat ensin empimistä ja olivat jännittävät. Mutta kokenut kaverikoira meni edeltä portaita, niin ihan hyvin rupesi sujumaan. Jopa innostui kovasti menemään niitä ylös ja alas. Ja käytettiin siinä portaisiin menemisessä ja niistä poistumisessa "Hop"- sanaa. Ja sitten namia ja kehuja kovasti.
Lisäksi viime viikolla oltiin kerran sisähakuilemassa ja sunnuntaina hakutreeneissä. Hakutreeneissä otettiin tällä kertaa vain juoksevia maalimiehiä. Tarkoituksena tehdä kohtuuhelppo ja todella hauska treeni. Sellainen motivaatiota lisäävä harjoitus lumisessa metsässä. Kaksi maalimiestä lähti juoksee keskilinjalta molempiin suuntiin niin että Cara näkee. Kun he olivat kerinneet piiloihin, päästin Caran etsimään. Näitä tehtiin 2 kertaa.
Myös haukkua treenattiin yhtenä iltana. Oli käytössä hyviä apureita, joten saatiin turhaumaa lelulla aikaiseksi. Samalla käytettiin "ärri"-sanaa. Muutama pieni haukahdus pääsi. Ja joka kerralla haukuttaja heitti samantien lelun koiralle, kun tuli se oikea sana.
Siitä on jo yli viikko aikaa, mutta ajattelin kuitenkin kirjata siitä jotain ajatuksia ylös, että muistaa mitä on tehty.
Viimeinen kerta pidettiin suomaastossa. Se oli siis ihana kiitettävän rankka maasto koiralle. Tehtiin sekametsää, tällä kertaa kolmella piileskelijällä. Kolme on nyt aika sopiva määrä Caralle. Silti oli havaittavissa jonkinlaista pientä väsymistä viimeiselle piilolle mentäessä. Siellä oli myös toisella piilolla jotain ihmeellisiä hajuja ilmassa, joita Cara rupes nuuskii ja maalimiehellä oli täysi työ pitää koira itsellään leikittämällä sitä. Saattaa olla että Cara oli vielä vähän poikki siitä edellisen päivän mh-kuvaussessiosta. Viimeiseksi tehtiin vielä mukava juokseva maalimies, joka siis lähti keskilinjalta juoksemaan vauhdilla karkuun ja päästin Caran perään. Se oli tietenkin hurjan hauska lopetus treenille, kun sitten sai leikkiä ja pauhata maalimiehen kanssa.
Viimeisellä kerralla sain vielä vinkkiä miten harjoitellaan lähetykselle saattamista. Eli jo siitä keskilinjalta aletaan ohjailee koiraa kädellä suuntaa näyttämällä sinne lähetyssuuntaan. Niin ettei tarttis koiraan koskea ja väännellä et se katsois oikeaan suuntaan.
... MH-luonnekuvauksessa käytiin. Se on erityisesti nuorille koirille soveltuva luonnekuvaus, jossa testataan koiran käyttäytymistä. Koiralle on siis vartavasten valmistettu tilanteita, missä valvotusti voidaan arvioida sen toiminta.
Vaikka Cara on näin nuori, on mielestäni ihan hyvä jo tässä vaiheessa saada tällaista tietoa koiran luonteesta. Näkee jo näin varhaisessa vaiheessa millaiset palikat sillä on.
Testattavia osa-alueita oli 10. Seuraavassa tulokset ja omaa mietintää osa-alueista:
1. KONTAKTI (testinohjaaja käsittelee koiraa ja ottaa siihen kontaktia)
a ) tervehtiminen - Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
Cara ottaa mielellään kontaktia vieraisiin ihmisiin, se ei ole yllätys. Iloinen ja reipas, sosiaalinen, ihmisrakas koira.
b) yhteistyö - Lähtee mukaan hyvin innokkaasti, erittäin kiinnostunut TO:sta
Cara lähti mielellään testinohjaajan mukana taluttimessa kulkemaan.
c) käsittely - Väistää tai hakee tukea ohjaajasta
Tämä tilanne on itselleni yllättävä! Tätä asiaa tulemme harjoittelemaan lisää, eli vieraita ihmisiä pyydetään lisää lääppimään koiraa joka puolelta ja mielellään katsomaan hampaita. Tämä ei ainakaan tähän mennessä ole koskaan aiheuttanut meillä harmaita hiuksia, mutta on tärkeää tätä harjoitella, ettei tulevaisuudessakaan tule aiheuttamaan vaikeuksia. Ainakin eläinlääkärilläkin on ollut helppoa ja lääkärit ovat kehuneet, miten hyvin koira antaa tarkistaa ja käsitellä itseään ja luottaa ihmiseen.
2. LEIKKI (1-kierros) (testinohjaaja ja minä leikimme koiran kanssa lelulla)
a) leikkihalu - Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
Ei mikään yllätys. Tähän on saatu harjoitusta ja vahvistusta hakutreeneissäkin.
b) tarttuminen - Tarttuu heti koko suulla
Ihan positiivista, vaikka ei suojelukentille aiotakaan näillä näkymin :)
c) puruote ja taisteluhalu - Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/ Korjailee otetta
Tämä on yllättävää, että tällä kertaa näin toimi. Mielestäni yleensä on ottanut hyvin kiinni koko suun otteella, taistellut hyvin ja vetänyt tosissaan.
Seuraava on viehetesti, kauempana menee vieheessä pieni saalis karkuun päin:
3. a ) TAKAA-AJO - Aloittaa, mutta keskeyttää
Tässä ensimmäisessä viehetestissä tuntui, että Cara ei edes huomannut hyvin sitä viehettä. Sitten se löntysteli sinne perään ja palasi takaisin. Mielestäni ihan jees. Caran ei tarvitsisikaan olla mikään jahtikoira, joka lähteen kaikenlaisten juttujen perässä juoksemaan. Oikeastaan hyvä, jos ei lähtisi ollenkaan, varsinkin kun on kissoja, jotka juoksentelevat kotona....
3. b ) TARTTUMINEN - Ei tartu, nuuskii saalista
Mielestäni hyvä asia. Tämän koiran ei tarvitse olla saalistava koira, joka juoksee pikkuotusten perässä ja varsinkaan sen ei pitäisi ottaa puruotetta. Mietin esimerkiksi tilannetta että se lähtisi vapaana ollessaan ottamaan kiinni jäniksiä tai jotain elukoita ja ottaisi niistä puruotteen. Ei kiitos sellaista.
4. AKTIVITEETTITASO - Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja
Erittäin hyvä asia! Osaa ottaa tilanteen mukaan rauhallisesti. Kärsivällinen. Tässä testissä siis oltiin 3 min täysin hiljaa ja minä olin paikoillaan ja pelkästään pidin kiinni koiran taluttimesta. Katsottiin, mitä koira siihen tuumaa.
5. ETÄLEIKKI (ukkeli hyppelee iso viitta päällä kauempana, ottaa hupun pois ja heittelee lelua ilmaan, juoksee piiloon ja sitten koira päästetään vapaaksi ja katsotaan mitä se tekee)
a) kiinnostus - Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
b) uhka / agressio - Ei osoita uhkauseleitä
Loistava asia! Asiat voisivat olla huonomminkin.
c) uteliaisuus - Saapuu avustajan luo suoraan ilman apua
Taas kerran loistavaa! Omatoimisuutta ja rohkeutta tässä testin osa-alueessa.
d) leikkihalu - Tarttuu, vetää vastaan, ei irrota
Tämä oli mahtavaa! Luulen että yksi iso tekijä tähän on hakuharjotukset. Cara menee mielellään leikkimään vieraan ihmisen kanssa, joka on piilolla.
e) yhteistyö - Kiinnostunut leikkivästä sekä passiivisesta avustajasta
todella jees!
6. YLLÄTYS (isot mustat haalarit säikäyttävät koiran)
a) pelko - Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista
Tämä "yllätys-osio" on yksi testin jännittävimmistä osa-alueista! Koiran eteen pläjähtää yhtäkkiä suuri musta haalari (ripustettuna puuhun). Se on säikäyttävä ja pelottava tilanne. Positiivista oli, että Caralla riitti tässä sen verran rohkeus että ei lähtenyt karkuun.
b) puolustus / aggressio - Osoittaa useita uhkauseleitä
No, näkee että puolustushalu koiralla on kova! Karvat nousi pystyyn ja haukkui ja murisi haalarille. Ei käynyt siihen kiinni, mutta "vartioi" sitä intensiivisesti.
c) uteliaisuus - Menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo sen edessä
Aika hyvin uskaltautui tulla katsomaan haalaria läheltä vaikka oli hetki sitten uhonnut sille. Vaati kuitenkin vielä minun menemistä haalarin lähelle. Eli toimintakykyä ei ole vielä tarpeeksi koiralla näissä tilanteissa ratkaista itse ongelmaa. Ideaalitilanteessa koira menee itsenäisesti tarkistamaan pelottavan asian - ja huomaa, ettei mitään vaaraa oikeastaan ole. Toisaalta kun on niin nuori koira, niin on ymmärrettävää ettei vielä ole toimintakykyä niin paljoa!
d) jäljellejäävä pelko - Pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla
Vähän oli siis havaittavissa jäljellejäävää pelkoa. Ei kuitenkaan tolkuttomasti. Kykeni ohittelemaan kuitenkin aika hyvin haalarin.
e) jäljellejäävä kiinnostus - Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla
7. ÄÄNIHERKKYYS (räminälaite, yhtäkkiä kun ohitetaan räminälaite, siitä kuuluu säikäyttävä räminä)
a )pelko - Kyykistyy ja pysähtyy
b )uteliaisuus - Menee räminälaitteen luo ilman apua
Loistavaa!
c) jäljellejäävä pelko - Pieni niiaus tai nopeudenvaihtelu kerran, pienenee toisen ohituskerran jälkeen
d)jäljellejäävä kiinnostus - Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
8. AAVEET (kaksi aaveiksi pukeutunutta tyyppiä lähestyy hi-taas-ti kohti koiraa,testin toinen tosi jännittävä osuus)
a) puolustus / aggressio - Osoittaa useita uhkauseleitä ja muutamia hyökkäyksiä
Hirveen kova puolustus koiralla! Se meni ihan karvat pystyyn ja haukkui aaveille tosissaan. Huh!
b) tarkkaavaisuus - Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja
c) pelko - On enimmäkseen ohjaajan takana, vaihtelee paon ja kontrollin välillä
Se siis ei osannut päättää pakeneeko vai jääkö haukkumaan aaveille.
d) uteliaisuus - Menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo avustajan vieressä
Vaatii siis apua, ei riitä toimintakyky vielä itse ratkaista ongelma. Ei uskalla.
e) kontaktinotto aaveeseen - Ottaa itse kontaktia avustajaan
Kykeni siis tulemaan katsomaan läheltä aavetta, kun itse menin aaveen luo. Yksinään ei olisi todellakaan riittänyt siihen rahkeet. Nuori koira...
Ei siis aivan nappiin mennyt tämä aavetesti. Mutta tätä osasin periaatteessa odottaa Caralta. Luulin vaan, että se olisi hieman paremmin palautunut, kun se näki että aavepuvun sisällä on ihminen, kun nostin aaveen hupun pois.
Toisaalta Caran palautuminen koko aaveosuudesta oli tosi hyvä! Vaikka se oli juuri kovasti haukkunut aaveita, se unohti tilanteen nopeasti ja palautui siitä. Seuraavaan testiosuuteen, eli 2. leikkihetkeen se meni jo täysin toipuneena ja tilanteen unohtaneena. Eli hyvät on hermot! Se on tärkeintä!
9. LEIKKI (2-kierros)
a) leikkihalu - Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
Tämä osoittaa koirasta hyvää palautumista ja kovia hermoja. Järkyttävästä tilanteesta kykenee täysin toiselle moodille - leikkimään iloisesti, pitämään hauskaa ja haastamaan ohjaajaa leikkimiseen.
b) tarttuminen - Tarttuu heti koko suulla
Ja loistavasti taas riitti puhtia leikkiä kunnolla ja kokosuun otteella vieläpä!
10. AMPUMINEN- Kiinnostuu laukauksista, yleisöstä tms, mutta palaa leikkiin/passiivisuuteen
Samalla kun leikittiin, avustaja ampui pari kertaa laukauksia. Hyvin jatkoi leikkimistä, vaikka hetkeksi laukausten ajaksi pysähtyikin katsomaan, mikä tuokin ääni oli. Myös paikaallaan ollessa, kun ampumisia tuli, koira ei niistä hätkähtänyt -katseli vaan hetken että mistähän tuo ääni tuli.
Tuomari kehui palautteessa meidän välistä kontaktia ja suhdetta. Se oli mukava kuulla, koska sitä tarvitaan ja paljon, varsinkin noissa koiraharrastuksissa tarvitaan luottamusta ja kontaktia molempiin suuntiin.
*************************
Pitää jatkossakin harjoitella tilanteita, missä vieras ihminen koskettelee koiraa, avaa sen suuta ym. Lisäksi tilanteissa, missä on jotain pelottavaa koiralle (esim työmaakoneet tms) koiran annetaan itse oma-aloitteisesti ratkaista ongelma = mennä itse tarkistamaan ja toteamaan, ettei siinä mitään vaaraa ollutkaan. Näin me ollaan oikeastaan kyllä tehtykin aina, mutta pidetään jatkossakin mielessä.
Oli todella kiinnostavaa nähdä myös sisarusten luonnekuvauksia samalla kertaa! Näki samoissa testitilanteissa millälailla ne toimii ja oli hauska verrata niitä. Toisaalta huomasi hyvin paljon samankaltaisuuksia, mutta selviä erojakin tuli esiin.
Treenailtu on, vaikka ei näykään blogin päivitystahdissa. Viime viikkoina treenit on kuitenkin olleet lähinnä hakua. Ihan vähän myös tottista on tehty.
Hakukurssien viimeisimmän kerrat on treenattu mielikuvapareja. 3. ja 4. kerta treenattiin mielikuvapareja pelkästään kahdella maalimiehellä, eli yksi tyyppi molemmilla puolilla alueella. Se kuitenkin meni jo niin hyvin, että viime kerralla nostettiin määrä jopa 4 etsittävään. Tätä kutsutaan norjalaiseksi sekametsäksi. 4 tyypin sekametsä on kuitenkin tässä vaiheessa hiukan haastava, niin seuraavalla kerralla tehdään vielä 3:lla piilolla tuota. Kyllä se eilenkin hyvin onnistui, mutta näytti siltä että koira ei ihan lähtenyt viimeiselle pistolle niin suoraan ja syvälle kuin olisi voinut. Eli ehkä ei enää ollut niin vahvassa muistissa koiralla se viimeisin maalimies kuin olisi voinut olla.
Viimeisellä kerralla ruvettiin myös enemmän keskittymään piilolta keskilinjalle palaamiseen paremmassa kontaktissa. Ennen se meni vaan niin että koira kytkettynä vetää minut takas keskilinjalle, minä roikun hihnan päässä. Nyt on treenattu että hallinnassa nakin avulla kävelytetään takas kontaktissa. Olen ruvennut treenaamaan tähän "mukana"-käskyä. Se on muutenkin ollut ihan hyvä idea sitä treenata kävelylläkin esim ohituksissa (pitää vaan olla nakkeja taskussa). "Mukana" on lievempi versio seuraamisesta, kun koiran ei tarvii kävellä jalassa kiinni, kunhan menee siinä vierellä. Tässä on ideana se, että silloin kun tehdään treeniä koiran kanssa, sille opetetaan, että se tekee minulle työtä sen hetken. Ja se on hauskanpitoa yhdessä.
Näissä kaikissa treeneissä on myös kiinnitetty huomio siihen että hakutreenillä on selkeä aloitus ja lopetus. Alueelle mennessä olen yrittänyt ottaa tavaksi, että treeniliivien pukemisen jälkeen otetaan siinä vähän kontaktia ja kuljetaan alueelle yhdessä. Koira oppisi ymmärtämään että sinne ei rynnätä suin päin enää. Kyllähän se niin vielä sinne kovasti riuhtoo ja vetää, mutta olen alkanut enemmän harjoittelemaan alueelle menoa autolta niin, että otan kontaktia koiraan, nakilla kuljetaan "mukana". Koiralla kun ei kuitenkaan vietti siitä laske, se on aina yhtä innoissaan, koska tietää mitä pääsee tekemään. Ja haku on hauskanpitoa. Lopetukseen on tullut myös hyvä rutiini: viimeisen löydön jälkeen kaikki ihmiset tulevat mukaan piilolle leikittämään koiraa ja se saa kaikilta kehuja samalla ja siltä otetaan treeniliivi pois. Pois treenistä autolle se saa mennä vapaana jolkotellen ja samalla jäähdytellen itseään.
Näiden hakukurssien lisäksi tehtiin kerran pimeässä metsässä pieni treeni. Lyhyitä, n 30 m pistoja, yksittäin lähetin koiran suoraan piilolle, eikä edes apuja käytetty näissä. Ja aivan loistavasti teki töitä. Ei ole koiralla mitään ongelmaa työskennellä myös pimeällä. Nenä toimii ja sehän on pääasia :) Koiralla oli vilkkuva panta, joten hienosti sai seurata kuinka se kulkee metsässä.
Ilo olla niin hyvin järjestetyillä hakutreeneillä, jossa alue tehdään tehokkaasti, nopeasti ja järjestelmällisesti!! Jokaiseen koiraan käytetään hyvin aikaa ja vaivaa!
Cara sai juuri sopivasti itse harjoituksen lisäksi myös paljon mukavaa huomiota ihmisiltä, jotka ovat vielä vieraita sille. Paljon silittelyjä, kehuja ja leikitystä etsintöjen jälkeen. Hakukoiralle on lisäksi aivan erityisen tärkeää että maalimiehet ovat ihania, kiinnostavia tyyppejä, jolloin vahvistuu koiralle se hinku myös tulevaisuudessa aina löytää maalimies metsän uumenista. Kaikki maalimiehet olivat ihanasti messissä, täysillä palkitsemassa Caraa löydöstä.
Tehtiin 4 pistoa metsään. Noin 40-50 m syvyisiä pistoja kaikki. Jokaisessa käytettiin vielä apuna maalimiehen näyttäytyminen piilolla ennen kuin painuu täysin piiloon, eli ns haamu. Tuon näytön jälkeen käänsin joka kerralla Caran ihan hetkeksi katsomaan toiseen suuntaan ja sitten vasta lähetin sen kohti piiloa. Tarkoituksena kuitenkin että joutuu todella etsimään. Hyvin työskenteli, lähti niin kuin raketista ampaisemalla etsimään aina kun käsky kävi. Eikä ollut ihan helppoja. Yksi piilo oli hankalasti suuren ojan toisella puolella. Caralle ei ollut mikään ongelma kuitenkaan pompata siitä yli ja etsiä kauempaa.
Nyt menin itse joka kerralla sinne löydölle, leikitin vähän Caraa (sen jälkeen kun se oli leikkinyt löytämänsä maalimiehen kanssa) ja sitten kytkin koiran ja käveltiin yhdessä takas keskilinjalle. Enää ei jäädä pällistelemään keskilinjalle vaan mukaan löydöille aina.
Seuraavalla kerralla hakukurssilla alamme harjoitella mielikuvapareja. Siinä muistikuvana Cara näkee että molemmille puolille lähtee maalimiehiä.
Viime viikonloppuna harjoiteltiin myös haukkua. Taikasanana käytetään "ärriä". Eli tavoitteena et aina kun sille sanoo taikasanan, se haukkuu. Sitten se haukku siirretään ilmaisuksi hakuun (=aina kun löytää maalimiehen, rupee haukkuu). Meillä oli apurina toinen koira, jota leikitettiin kovasti Caran nenän edessä niin että Cara ei pääse mukaan ja turhautuu. Ja se turhautu niin kovasti että alkoi päästelee urahduksia, vingahduksia ja muutamia haukahduksia. Niistä tuli palkaksi leikitystä.
Antibiootti on purrut ihan hyvin. Haava on parantunut ihan hyvin. Siinä on enää pieni karvaton pläntti ja arpeutumaa.
Mahatauti parani mutta koira näyttää nyt vinttikoiralta!! Muutenkin oli jo valmiiksi laihtunut ja nyt vielä kun piti pitää muutama päivä sitä raejuusto-seipuuro-paastolla niin näyttää joltain muulta kuin Rottweilerilta.
Uusinta uutta on nyt selässä oleva tulehtunut ja märkivä vekki. Se todennäköisesti on tullut toisen koiran kanssa painiessa viime viikolla. Ovat liian rankasti riekkuneet ja toisen koiran hammas ilmeisesti osunut selkään ja tehnyt haavan. Me ei huomattu sitä, kunnes viime viikon lopulla siinä oli pieni paukama ja iho vähän auki. Eläinlääkäri sitä katsoi samalla kun olimme mahataudin takia käymässä. Hän oli sitä mieltä että ei vielä antibioottia, että suihkuttelu ja puhdistus riittää. Käski soittaa, jos tulehtuu lisää.
Eilen tuo haava oli jo aika pahannäköinen, turvonnut, märki ja raavitti. Cara sai siihen 2 viikon Kefalex-kuurin. Toivottavasti lähtee tuolla pois ja koira takas ruotuun.
Asiat voisivat olla huonomminkin.
Huh!
