Aika mielenkiintoista on ollut seurata tätä kissojen sopeutumista Caraan. Nehän eivät ennen Caraa olleet kukaan koskaan tavanneet koiraa. Ne eivät vielä tunne koiran käyttäytymistä. Esimerkiksi Caran villit leikkiinkutsuyritykset näyttävät kissoista enemmän varmaan uhkailulta tai pelottelulta. Ainakin siltä näyttää. Tämä tutustumisprosessi ja sopeutuminen vie varmasti vielä aikaa.

Helppoja tapauksia ovat Ruu ja Otto. He kun osaavat laittaa kapulaa rattaisiin jos Cara liikaa riehaantuu. Kumpikin ovat sopivan ärhäköitä kissoja ja näyttävät kyllä heti Caralle jos sen seura ei miellytä. Ihan kevyesti ne läppäävät Caraa joka sitten lähes aina perääntyy ja ymmärtää ettei kantsi jatkaa. Nasun kanssa on ollut haastavampaa. Nasu kun on epileptikkokissa, sellainen vähän retarded tapaus. Se ei osaa toimia niinkuin muut kissat. Yleensä se vaan alistuu ja huutaa maatessaan Caran alla. Meistä jompi kumpi kuitenkin on aina kotosalla ja reagoidaan välittömästi siihen jos Cara käy liian läheiseksi Nasun kanssa. Sellasta pientä ottelua nyt aina saa ja pitääkin olla, mutta aina kun menee liian heviksi, tullaan erotuomariksi viheltää peli heti poikki.

Toivotaan kovasti että Cara oppii olee varovaisempi Nasua kohtaan ajan kanssa. Ja oppii, että Nasu on sellanen erikoistapaus, ei niinkuin muut kissat.

Ilahduttavaa on kyllä ollut kun välillä näkee että Cara tulee kiltisti nuolemaan Nasua. Ja Nasu tulee  Caran lähietäisyydelle kun se nukkuu, seuraamaan pikkupennun nukkumista.

Otto osallistui tänään Caran koulutukseen. Kun Cara ryntäsi telkun ja niiden härveleiden lähellä ja kävin komentaa pikkuneitiä et nyt sieltä pois, niin Otto paineli myös paikalle ja läimäsi oikean koukun, pehmeän ison karvatassunsa päin Caraa. Ja sitten se ajoi Caraa takaa. Tästä ois pitäny saada video!