Eilen taas tehtiin vähän rakennusetsintää eli hakuilua sisätiloissa työväentalolla. Kaksi etsittävää. Molemmat olivat oven takana, siis avoinna olevan oven ja seinän välissä (tavallaan helppoa siis mutta hämäävää). Toisella lisäksi iso kangas ympärillä eli umpipiilossa. Umpipiilo löytyikin yllättävän nopeasti ja helposti. Kun Cara huomasi että sieltä kankaalta tulee haju, alkoi tolkuton hännän vispaaminen ja kaivautui innolla maalimiehen luo.

Selkeä kuva Carasta löydöllä:

Kun Cara oli saanut palkinnoksi leikkiä löytämänsä maalimiehen kanssa, jatkui etsinnät. Tämä toinen piiloutuja olikin jo selvästi vaikeampi homma. Lähetin Caraa eteiseen etsintään, koska maalimies oli eteisessä sijaitsevan oven takana. Se kävi muutamaan otteeseen turhaan pyörimässä muissakin huoneissa, mutta otin sen aina uudestaan eteiseen etsimään ja siellä se sitten pysyikin. Itseltä meinasi välillä usko loppua, mutta ajattelin että se vielä löytää, kun riitti puhtia etsiä. Lähetin sitä suoraan kohti piiloa ja lopulta se hoksasi sen. Työvoitto! Hienoa että Cara ratkaisi itse piilon eikä tarvinnut mitään apukeinoja ottaa käyttöön.

Tottisteltiin myös parina päivänä. Kentällä yhdistyksen treeneissä ja toisena päivänä omalla porukalla. Ohjelmassa oli jälleen perusasentoa, seuraamista ja luoksetuloa. Huomenna mennään oikeen koko päivän tottisseminaariin (Juha ja Susanna Korrin) ja Caran kaa siellä harjoituskoirakkona ja keltanokkana...

Tiistaina tehtiin esineruutua. Se meni tällä kertaa upeasti verrattuna edelliseen räpiköimiseen! Tällä kertaa oli kunnon nenänkäyttöä ja sellaista tekemisen meininkiä. Cara skannasi tallatun alueen hienosti ja löysi esineet. Tehtiin vain yhdellä esineellä kerrallaan, mutta maasto oli metsämäistä, vaihtelevaa. Kerkesi tulla niin hämärää ettei enää nähnyt löytääkö koira esineen, mutta se ei haitannut, sillä Cara toi automaattisesti löydettyään esineen. Palat loksahti paikoilleen ja se tajusi että kun tuo vaan äkkiä esineen käteen, saa palkaksi leikkiä kilpikonnalelulla.