Kokeiltiin ekaa kertaa kisuille kivipiiraa. Kivipiira on linnun lihasmaha. Se on mahalaukun taaempi osa, missä ruuan hienontaminen linnulla pääasiassa tapahtuu. Sitä sai Murresta sopivina pieninä pakastettuina annospusseina, joita kätevästi saa tarpeen mukaan sulateltua.

Täytyy sanoa että just passeli ruoka kissoille! Sopivan kokoisia pieniä lihapaloja, joissa kuitenkin riittää tekemistä kun ne jäystää ja samalla saa hampaat työtä. Eikä tarvitse itse leikellä lihaa eikä sen kummempaa. Ja mikä voisi kisuille luonnonmukaisempaa ruokaa ollakaan!

Nasu rakastui näihin heti! Sillä heräs joku metsästysvietti kun poju alkoi heti kuskata kupilta lihapaloja pitkin poikin. Se kiikutti niitä suussaan niinkuin metsästysaarretta. Ruukin maisteli ihan rohkeasti linnun mahaa. Otto ei vielä uskalla.

Caralle kivipiirat sopii lähinnä makupalana ja lisukkeena, ehkä Kongiinkin sellaista voisi laittaa, muuten on meillä enemmän kisuille tarkoitettua.

Otto on vihdoin kuitenkin oppinut syömään kanaa. Kun kanojen siivistä leikkaamme saksilla lihapaloja ja syötetään kisuille niin Otolla meni tuohon ruokaan opetellessa muutama viikko. Nasu ja Ruu alkoivat vetää samantien noita mutta Otto oli epäileväinen pitkään. Ekoilla kerroilla se katseli epäilevästi kun muut vetivät kanapaloja. Pikkuhiljaa se uskaltautui haistelemaan kanaa ja jopa nuolaisemaan sitä. Lopulta tässä eräänä päivänä Ottokin nähtiin jäystämässä kanapaloja. Eli muutama viikko menee näköjään Oton kanssa aina opetellessa uusia ruokalajeja. Luulen että kuukauden kuluttua Ottokin jo syö kivipiiraa.

Nasu on aika varomaton näiden lihapalojen kanssa! Se kun pudottelee niitä lattiallekin pöydältä ja Carahan on siinä alapuolella odottelemassa valmiustilassa suu auki