Päräytimme kunnon reissun lappiin. Siitä tässä jotain muminaa. Saattaa olla että päivät ja tapahtumat ovat menneet jo iloisesti sekaisin kirjoittajan lahossa päässä, mutta yritetään kaivaa jotain muistelmia reissusta tähän..

Lähtö lappiin tapahtui keskiviikkona 8.7. Ensin rymysimme itsemme Kaivokselasta Helsinkiin bussilla. Sieltä junalla matkustimme Hämeenlinnaan. Ja junassa oli ahdasta ja kuuma! Vähän meinasi ärräpäitä päästä kun meillä paljon kapsäkkejä ja Cara ekaa kertaa junassa ja porukkaa oli paljon liikkeellä. Mutta Caran eka junamatka sujui hyvin.

Hämeenlinnassa oli Jari-Matti, Tuomaksen veli vastassa. Jatkoimme matkaa Jarskin ja hänen tyttöystävänsä Anun kanssa. Matka Lappiin Hämeenlinnasta kesti noin 13 h. Matkustettiin henkilöautolla, meillä oli Tuomaksen ja Caran kanssa vallattu takapenkki. Siellä me haistiin ja tönittiin toisiamme

Tai muuten vaan hölmöiltiin

 

Taukoja pyrittiin pitää mahdollisimman usein, Cara sai jaloitella... tai heittäytyä makailemaan kesken kaiken

Pitkä automatka teki hyvää Caran sisäsiisteysharjoitteluun. Koska autossa ei kehtaa ja mahdu pissailemaan jatkuvasti, oli pakko oppia pidättelemään. Ja sitten tauoilla Cara vietiin samantien lähimmälle nurmikolle tarpeilleen.

Autossa Caralla oli puuhanaan nalle, joka piti teurastaa ja paloitella osiin:

Kyseisestä nallesta ei enää ole jäljellä kuin rippeet...

Lisäksi Cara kuunteli mielellään Radio Rockia. Ja katseli maisemia. Ja nukkui. Nukkui, kunnes välillä heräsi haistelemaan kun ajoimme laidunten ohi.

Ajoreissusta Cara oppi pidättelemään niin, että perillä Sodankylässä se ei kertaakaan tehnyt lattialle tarpeitaan vaan odotti että pääsee ulos. Lisäksi autossa oleskelu tuli tutuksi. Cara ei myöskään voinut pahoin matkalla. Se otti lunkisti koko reissailun.

Perille Sodankylään saavuttiin torstaina aamuyöstä ja samantien painuttiin pehkuihin, Cara sai makuualustakseen ison pehmonallen, johon se tosiaan tykästyi. Harmi, kun siitä ei ole nyt kuvaa, Cara nimittäin nukkui jääkarhun päällä, ihan kuin taljalla.