Viime päivinä ollaan treenattu ja lenkkeilty Mikan ja hänen koiransa Tarmon (belgianpaimenkoira tervueren) seurassa.

Veteenhyppyjä

Klaukkalassa on pitkä laituri, josta on haastavaa hypätä veteen. Tarmohan loikkaa siitä veteen kuin vanha tekijä ja Cara katseli alkuun vain mallia Tarmosta. Tuo pitkä ja iso laituri otti aikansa ja paljon kannustusta, että Cara saatiin uskaltamaan hyppäämään. On kuitenkin tärkeää, että uskaltaisi hypätä veteen vaikka mistä jos meinataan vepeä päästä treenaamaan. Muutaman onnistuneen hypyn jälkeen se innostui niin paljon, että halusi yhä uudestaan hypätä laiturilta veteen.

Esineruutuharjoituksia

Mika opetti meille myös esineruutua. Ollaan muutamia kertoja tehty sitä sukalla. (Pieni ruohikkoalue tallataan, niin että siinä on ihmisen hajua ja sitten siihen piilotetaan se sukka, esine, jossa on myös ihmisen hajua). Treenataan vielä aivan helppoja alkeita siinäkin: Caraa pidetään kiinni samalla kun Mika innostaa, heiluttelee sukkaa ja kirmaa siinä niin että Cara on tosi innoissaan menossa ja sitä saa tosissaan pidellä kiinni. Sitten Mika pudottaa sukan jonnekin tallatulle ruudulle ja lähtee pois siitä. Caralle annetaan käsky "esine" ja osoitetaan ruudun suuntaan. Siitä se sitten ryntää etsimään sitä esinettä ihan vimmatusti ja löydettyään sen tuo esineen käteen. Sen pitää etsiä pelkästään nenän avulla. Tarkoitus on oppia myöhemmin löytämään käskystä myös muita ihmiselle kuuluvia esineitä maastosta. Muutama harjoitus on tätä tehty, ja Cara tykkää kovasti etsiä! Vaikka ei heti löytyisikään, tää hauva ei hevillä luovuta.

Hakua

Haussa ollaan vielä siinä vaiheessa että yhdellä maalimiehellä mennään. Ei hosuta vaan pyritään pitämään treenit sopivalla vaikeustasolla, että pysyy motivaatio hommaan ja aina löytyisi mies metsästä. Cara todella rakastaa etsiä ja Mika on ollut aivan uskomattoman hyvä maalimies! Niin innostava ja palkitsee Caran niin ruhtinaallisilla leikeillä Caran löydettyä se maastosta, että rekku meinaa seota onnesta! Nyt treenataan oikeaa lähettämistä haulle: osoitetaan kunnolla suunta ja odotetaan että Caran nenä aukeaa kunnolla, se rauhoittuu ja keskittyy siihen haistamiseen ennen kuin lähetetään se. Tarkoitus kun on että se hakee ilmavainulla, ei näköaisteillaan eikä jälkiä haistelemalla. On ollut kiinnostavaa seurata kuinka ilmavirtaukset vaikuttavat ja miten koira toimii hakiessaan.

Hausta ollaan saatu myös maalimieskokemusta kun ollaan oltu piiloskelemässä metsässä Tarmolle. Sen työskentelyä on hienoa seurata sieltä aitiopaikalta, piilosta. Tarmo ilmaisee hienosti haukulla löytönsä. Jos ei itse ole piilossa, on opettavaista seurata, miten Tarmo lähetetään keskilinjalta etsimään, kuinka sitä viritetään seuraamisliikkeillä hakuun ja kuinka se toimii "tyhjillä piiloilla" (kun se lähetetään sellaiseen paikkaan, missä ei ole ketään piilossa).

Hihaleikittelyä Tarmon kanssa

Saatiin myös yhtenä päivänä kokeilla miltä tuntuu leikittää Tarmoa hihalla (paksu topattu ja vuorattu hiha). Sellainen iso koira kun ottaa hihasta kiinni ja puree sitä, pitää keskittyä pysymään pystyssä ja jalat maassa! Tosi hauskaa se oli! (vaikka tuntui että omakin käsi lähtee mukana :)

*********************************************************

On ollut todella antoisaa ja opettavaista treenata sellaisen ihmisen seurassa, joka jaksaa vääntää meille rautalangasta ja kädestä pitäen asiat eikä menetä hermojaan meidän kanssa!