Ollaan treenailtu taas hakua. Lähimetsässä ja muutama kerta illassa. Vuorotellen me ravataan Caraa piiloon ja sit Cara päästetään etsintöihin. Pentutapaamisesta otimme oppia tuohon hommaan juuri hetsaamalla koiraa. Nyt kun toinen menee piiloon, Caran annetaan nähdä kun se toinen juoksee metsään, samalla toinen hetsaa koiran kunnolla kierroksille niin et se on ihan innostapinkeänä ja kun päästää siitä irti, se lähtee kuin raketti etsimään.

Cara rakastaa tätä leikkiä! Se todella nauttii ja haluaa hakea. Ja homma sujuu! Ollaan voitu nyt vaikeuttaa hommaa menemällä entistä kauemmas ja vaikeampiin piiloihin. Eikä käytetä äänimerkkejä piilosta vaan annetaan koiran etsiä pelkän hajun ja näköaistin avulla.

Cara saa etsittävältä palkaksi nakin palasen ja siitä se ryntää palkan saatuaan kuin ohjus takas ohjaajan luo. Siellä vielä palkitaan damilla leikittämällä. Tämä menetelmä todella motivoi Caraa.

Ollaan treenattu todella hämärässäkin ja tuulisessa säässä. Silti Cara onnistuu erinomaisesti.

Pikku hiljaa täytyy alkaa pohtia, miten Caraa opetetaan ilmaisemaan etsintä (käytetäänkö rullametodia vai haukuntaa). Mutta eipä siihen vielä kiire ole. Pentuhan tuo vielä on.