Eilen olimme kokeilemassa rakennusetsintää vanhalla työväentalolla, jossa oli vessat, keittiötila, sali ja esiintymislava. Paljon hyviä piiloja siis. Tehtiin vaan yhdellä maalimiehellä näin aluksi. Palkkana joka löydöstä kilpikonnalelu.

Rakennusetsintä tukee kivasti hakuharrastusta, vähän niinkuin haun kuivaharjoittelua. Rakennuksessa ei ole tuuliapuja, mutta "maasto" on helpompi. Koiran työskentelyä pystyy helpommin lukemaan kuin metsässä. Metsässä osa jää näkemättä kun koira viipottaa jossain. Samalla sai vahvistettua vielä paremmin koiralle suunnannäytön merkitystä. Nimittäin pari kertaa maalimies löytyi juuri sieltä. Ei kuitenkaan liikkeellelähetyksen jälkeen ohjattu koiraa, vaan oltiin ihan hiljaa ja annettiin sen itse työskennellä ja tehdä ratkaisuja.

Ensin koiran annettiin tutustua paikkaan ja haistella kaikki huoneet. Alkututustumisen jälkeen  Cara näki maalimiehen lähtevän lelun kanssa rakennukseen jonnekin piiloon. Sitten koira lähetettiin eteisestä istumisasennosta kädellä suuntaa näyttäen "etsi"-käskyllä taloon peremmälle. Ja rekkuhan meni! Ei ollut kuitenkaan mitään sähellysjuoksemista vaan aika sopivalla tahdilla keskittyen ja etsiskellen.

Maalimies saattoi olla lavan takaosassa aivan nurkassa piilossa. Tai keittiötilassa tiskin takana. Pari kertaa maalimies oli umpipiilossa pöydän alla, joka oli peitetty lakanalla. Kaikki löytyi, mutta umpipiilolla sai nuuskuttaa kunnolla. Oli hauska seurata Caran ongelmanratkaisua, kun se äkkäsi että hiukan hajua tulee siellä umpipiilon lähellä mutta ketään ei näy. Se kaivoi lakanaa ja sieltähän se ukko löytyi. Voi sitä riemua!

Valoja ei vielä tällä kertaa otettu pois, se on sitten seuraava vaihe, kun pistetään hämärämpää. Ainoastaan keittiö oli pimeä huone. Ensimmäisellä kerralla kun pimeässä keittiössä oli piileskelijä, saattoi aavistuksen verran huomata Caran arpomista, uskaltaako sinne mennä. Vainu maalimiehestä kuitenkin voitti eikä se pimeys tuntunut menoa haittaavan.

Cara vikisi välillä innosta etsiessään. Se oli niin ihana ja söpö kun kovasti etsiskeltyään ja vikistyään jähmettyi välillä aivan paikoilleen kuuntelemaan ja terästämään aistejaan. Keskittyi muutenkin valtavan hyvin ja nenänkäyttö taas aivan loistavaa.