Olis ollut harjoituskoirakkopaikka Korrien tottelevaisuusseminaariin tänään. Eilen illalla kuitenkin selvisi että Caran osallistuminen täytyy unohtaa, koska se oli päivän aikana yksin ollessaan ripuloinut kämpän täyteen ja vielä illalla ulkona oksensi, ripuloi valtavasti ja verta valui pepusta. Oli heikon näköinen ja istahtikin kesken kävelyä paikoilleen eikä tuntunut jaksavan ees liikkua eteenpäin. Eläinlääkärille kun soitettiin, käski ottaa Canicuria ja tulla näyttämään päivistykseen.

Päivystyksessä Cara oli jo hiukan paremmassa kunnossa, jaksoi sählätä ja hauskuuttaa lääkäriä. Tunnusteli mahan, se oli kuulemma ihan hyvän tuntuinen eikä aristanut. Katsoi limakalvot ja niissä oli hyvä väri. Kuumetta ei ollut eikä ollut vielä kerinnyt kuivua. Lääkäri arveli että on tullut vaan jokin voimakas mahaflunssa. Pistettiin kuitenkin tiputuksena nestettä pussillinen, koska Cara ei oikeen ollut juonut. Samalla laittoi pahoinvointilääkkeen pistoksena. Ohjeeksi saatiin muutaman päivän erikoiskevyt dieetti (eli riisinkeitinvettä ja Canicuria ja kevyttä lihaa pikkuhiljaa). Luonnollisesti tottikseen ja muiden koirien seuraan ei ole nyt mitään asiaa. Ja kun joutuu nälässä olemaan, ei kauheesti viitsi ees koiraa rasittaa. Nyt on parin päivän saikku kotosalla.

Itse kävin kuuntelemassa seminaarin. Se oli aivan loistava tietopläjäys. Tuli paljon hyviä vinkkejä mitä Caran kanssa kannattaa kokeilla. Odotellaan kovasti että Cara tervehtyy niin päästään treenaa tottista!!

Itselle jäi mieleen esimerkiksi oikean tottisvireen ja tunnetilan harjoitus. Todella hyödyllinen asia saada koira iloiseen ja hyvään vireeseen! Myös vinkkejä omaan olemukseen, omiin signaaleihin. Kehonkielestä ja huomaamattomista mikrosignaaleista koiralle on ennenkin kuultu ja se on tärkeä osa tottista. Kontaktin harjoitukseen tuli kanssa ohjetta. Nyt kun ei ollut omaa koiraa eikä tarvinnut siis jännittää omaa suoritusta, sai vielä paremmin nähtyä toisten treenauksesta ihan käytännön asioita, virheitä ja onnistumisia.

Seuraamiseen tuli hyviä neuvoja. Nakkikäden käyttöön ohjetta. Kätevä kontaktiharjoitus näytettiin. Tuli myös takapään käyttöön selkeää ohjetta. Sitä me ei edes Caran kanssa olla vielä harjoiteltu, siis täyskäännöksiä, mutta hyvä kun tuli nyt jo nähtyä, miten sitä voi ruveta harjoittelemaan käytännössä.

Toisaalta vaikka harmittikin ettei Caran kanssa voitu mennä harjoittelemaan, niin toisaalta nyt ehkä paremmin pystyi itse olemaan "turistina" ja vaan keskittyä muiden harjoitteluun, tekemään muistiinpanoja. Itsellä kun on niin kova ramppikuume ja hermoilu että tuntuu välillä että se jopa helposti estää asioiden omaksumista... Nyt voi omassa rauhassa kokeilla näitä tänään nähtyjä asioita ja ehkä oppia jotain.

Nyt Cara näyttää paremmalta. Ei ole ainakaan vielä tänään oksentanut eikä ripuloinut. Koputetaan puuta...