Nasu lähti tänä aamuna sateenkaarisillalle.

Nasu sai aamupalan äärellä rajun epilepsiakohtauksen, joka kesti pidempään kuin koskaan ennen. Se ei enää selvinnyt siitä. Kohtaus ei myöskään ollut sellainen hytkytärinäkohtaus, vaan syvä tajuttomuustila, jolloin Nasu läähätti ja sähisi, kouristi koko pienen vartalonsa ja jäi siihen. Se oli rankkaa katsottavaa.

Vielä eilen illalla söi kovalla ruokahalulla lempiruokaansa katkarapuja ja illalla istuskeli muiden kisujen kanssa parvekkeella. Ihaili lintuja ja näykki vehnänorasta. Näytti aika hyvältä. Viime yön se nukkui päälläni. Aamulla herätti ajoissa, niinkuin aina ennen, juuri ennen kuin herätyskello soi.

Ruu ja Otto ovat olleet nyt vaisumpia, hiljaisempia kuin yleensä. Kotona on tosi hiljaista, kun ei enää ole sitä kovaäänistä maukujaa. Cara kävi nuolemassa Nasun korvia. Sitten se heittäytyi Nasun vierelle makaamaan, pyytämään multa maharapsutuksia.

Nasu oli sellainen kissa, joka rakasti KAIKKIA. Halusi olla kaikkien kanssa, kaikessa mukana. Se varmasti sulatti monien sydämet. Jopa sellaisten ihmisten, jotka eivät niin välitä kissoista. Sen kanssa oli etuoikeutettu olo elää: Se antoi valtavasti rakkautta, koko sydämestään. Ja kun sen otti syliin, sillä ei koskaan ollut mikään kiire pois, se halusi olla lähellä ja siliteltävänä.

Nasu oli Hausjärven eläinsuojeluyhdistyksen kisuja kuten Ruukin. Nasu ja Ruu ovat olleet aina yhdessä, kuin paita ja peppu. Ruu oli lautakasasta 4-viikkoisena löydetty, väiveitä täynnä oleva kisu, jonka Nasun emo adoptoi omakseen.

Kun menin valitsemaan pentua pentueesta, olin etukäteen ajatellut etten halua uroskissaa, enkä ainakaan punaista kissaa, vaan savunharmaan tytön. Oli aivan tietynlainen ennakkoajatus, millaista kissaa haen. Sitten näin pentueen, josta pullahti samantien syliin pieni punatukkainen poikakisu. Se seurasi koko ajan ja kiipesi yhä uudestaan syliin. Se valitsi minut. Olen onnellinen että valitsi!

Ajattelin että se on ihan pienen possun näköinen. Nasu.

Hyvää matkaa pikku-Nasu!! Ikävä on VALTAVA! Kukaan toinen ei koskaan tule olemaan Nasu, pieni punatukkainen poika.

Taas valo viiltää taivaanrantaa
se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
jota niin paljon rakastaa
Sen järjellä me ymmärrämme:
Kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
Ei sitä tahdo käsittää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin

Niin monet kerrat tähän rantaan
Olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin

Siis hyvää matkaa, ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää

Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin

(Markus Bäckström, Petri Laaksonen)