Kovin nopeasti tuntuu menneen aika! Ihan äsken Cara oli vielä ihan sellanen minikoira joka taapersi pieniä matkoja pihalla, nyt se on jo n 8 kiloinen pikku ärmätti, jolla riittää virtaa ja touhua. On ihmeellistä seurata sen kehittymistä. Se todella kasvaa ja muuttuu silmissä.

Välillä se on tosiaan raivostuttavan jääräpäinen naskalihammas, joka oikeen koettelee ja testaa rajojaan. Sitten toisinaan se on mitä suloisin pieni tuhiseva hauva, joka heittäytyy selälleen ja odottaa massurapsutuksia.

Sen kanssa on ihanaa kulkea ja tutkia maailmaa. Leikkiä nurmikentällä, heitellä keppiä sille, piilotella nakkeja ja seikkailla metsissä. Ehkä kivointa on lammella käyminen. Cara kuitenkin uskaltaa rohkeasti tulla kahlailemaan ja on kiinnostunut vedestä. Samalla näkee muitakin koiria ja Cara saa peuhata niiden kanssa itsensä uuvuksiin asti. Tänään tapasimme noutajan, joka näytti Caralle, kuinka vedestä noudetaan keppiä. Oli siinä ihmettelemistä Caralle kun näki miten iso koira ryntäsi jorpakkoon.

Siinä jälleen käsipohjaa:

Ei ainakaan yritystä puutu :)