Caran kanssa on edelleen vouhotettu metsässä ja leikitty vähän piilosta. Hiljaiseloa on ollut pakko sen takia viettää näissä treenailuissa, kun töidän jälkeen on aina niin pimeää että hankala enää mennä pitkän kaavan mukaan metsälenkeille. Pirkkolassa on valaistulla osuudella yritetty aktivoida Caraa, mutta sinne pilkkopimeeseen metsään tai pelloille ei oikeen ole tähän aikaan vuodesta asiaa. Olemme myös tavanneet Pirkkolassa mukavaa pariskuntaa joilla on samojedi. Kertoivat että kannattaa olla tarkkana siellä kun koiraa pitää vapaana, kun kuulemma on ratsupoliisit kulkeneet siellä päin ja saattavat sakkoja antaa jos koiran näkevät vapaana. Ei ne ratsupoliisit kuitenkaan mihinkään sankkaan metsään tule, joten toivotaan että alkais pian tulee valoisampaa aikaa niin pääsis taas metikköön.

Lunta toivotaan lisää!

Barffaukseen ollaan ryhdytty nyt ihan kokonaan. Ei enää ikinä nappuloita. Myös kisuille tarjotaan entistä laajemmin vaan lihaa ja kalaa. Barffi on todettu meilläkin todella loistavaksi ruokintamuodoksi. Ei ole kuin positiivista sanottavaa luonnonmukaisesta ruokinnasta. Eron näkee päivänselvänä siihen mitä se oli kun Cara söi raksuja! Maha voi hyvin, ei enää ilmavaivoja eikä ripulia, silmät ei rähmi ollenkaan ja turkki on mieletön! Se on paksu, kiiltävä ja upea! Cara on saanut upeat raamit, se on tosi lihaksikas! Hampaat ovat vitivalkoiset ja hengitys ei haise miltään.

Eikä tuo työmääräkään barffissa mikään huima ole. Aluksi kuviteltiin että pitää kamalasti nähdä vaivaa ruokinnassa. Lihat saa MurrenMurkinasta, ne erotellaan suihkun tai vasaran avulla annospusseiksi ja pakastetaan. Noin kk välein muussataan ämpärillinen vihannesmössöä ja pakastetaan se. Yrjölän puuro on maailman helpoin tehdä! Ei muutaku liotetut hirssit, tattarit ja ohrat uuniin pariks tunniks ja ruoka on valmis. Ja sit kerran viikossa on kalapäivä ja sisäelinpäivä.

Viimeksi ostettiin possun sydän kaupasta. Pilkottiin se saksilla palasiksi ja siitä saivat kaikki iltasapuskan. (Itselle tulee kyllä välillä sellanen karu ja barbaarinen olo kun paloittelee verisiä lihoja.) Sydän maistui kaikille paitsi Otolle. Taitaa olla epäilyttävää jos ruokakupissa on verestä tihkuvaa raakaa lihaa tarjolla. Otto on enemmän kalamiehiä. Hänelle kelpaa loistavasti sei-katkarapupuuro, jota valmistetaan kerran viikossa.

Sydäntä