Nyt kun tuo koiranretale meni ja kävi hakemassa mitallia missikisoista, ei Otto Von Nestorinkaan tarvitse enää moisiin ryhtyä. Sillä olisihan se ihan kummaan ja hassua että tuommoinen hurja äijä menisi esittämään sievää ja söpöä. Eihän se käy. On kiireellisempiä kissa-asioita kuin päivät läpeensä hienoilla. Esimerkiksi vahtia omaa valtakuntaa tornin huipulta ja määrätä kuritonta koiraketta kun on se niin kohelo ja touho, ei mikään ilkeä kuiteskaan.

Mutta on se melkoisen komea kolli. On kokoa ja on näköä. Varsinkin kokoa. Ja kävelee arvokkain askelin kuin keisari konsanaan ja luo jäisiä katseita lapsellisille pelleilijöille ja asettuu arvokkaasti ylähyllylle varpaanvälikarvojaan sukimaan. Mutta joskus kun se malttaa unohtaa miten kova jätkä on, saattaa se puskea ja purrrrrrpurrrrr.

Mutta se on sitten salaisuus!