Treenailtu on, vaikka ei näykään blogin päivitystahdissa. Viime viikkoina treenit on kuitenkin olleet lähinnä hakua. Ihan vähän myös tottista on tehty.

Hakukurssien viimeisimmän kerrat on treenattu mielikuvapareja. 3. ja 4. kerta treenattiin mielikuvapareja pelkästään kahdella maalimiehellä, eli yksi tyyppi molemmilla puolilla alueella. Se kuitenkin meni jo niin hyvin, että viime kerralla nostettiin määrä jopa 4 etsittävään. Tätä kutsutaan norjalaiseksi sekametsäksi. 4 tyypin sekametsä on kuitenkin tässä vaiheessa hiukan haastava, niin seuraavalla kerralla tehdään vielä 3:lla piilolla tuota. Kyllä se eilenkin hyvin onnistui, mutta näytti siltä että koira ei ihan lähtenyt viimeiselle pistolle niin suoraan ja syvälle kuin olisi voinut. Eli ehkä ei enää ollut niin vahvassa muistissa koiralla se viimeisin maalimies kuin olisi voinut olla.

Viimeisellä kerralla ruvettiin myös enemmän keskittymään piilolta keskilinjalle palaamiseen paremmassa kontaktissa. Ennen se meni vaan niin että koira kytkettynä vetää minut takas keskilinjalle, minä roikun hihnan päässä. Nyt on treenattu että hallinnassa nakin avulla kävelytetään takas kontaktissa. Olen ruvennut treenaamaan tähän "mukana"-käskyä. Se on muutenkin ollut ihan hyvä idea sitä treenata kävelylläkin esim ohituksissa (pitää vaan olla nakkeja taskussa). "Mukana" on lievempi versio seuraamisesta, kun koiran ei tarvii kävellä jalassa kiinni, kunhan menee siinä vierellä. Tässä on ideana se, että silloin kun tehdään treeniä koiran kanssa, sille opetetaan, että se tekee minulle työtä sen hetken. Ja se on hauskanpitoa yhdessä.

Näissä kaikissa treeneissä on myös kiinnitetty huomio siihen että hakutreenillä on selkeä aloitus ja lopetus. Alueelle mennessä olen yrittänyt ottaa tavaksi, että treeniliivien pukemisen jälkeen otetaan siinä vähän kontaktia ja kuljetaan alueelle yhdessä. Koira oppisi ymmärtämään että sinne ei rynnätä suin päin enää. Kyllähän se niin vielä sinne kovasti riuhtoo ja vetää, mutta olen alkanut enemmän harjoittelemaan alueelle menoa autolta niin, että otan kontaktia koiraan, nakilla kuljetaan "mukana". Koiralla kun ei kuitenkaan vietti siitä laske, se on aina yhtä innoissaan, koska tietää mitä pääsee tekemään. Ja haku on hauskanpitoa. Lopetukseen on tullut myös hyvä rutiini: viimeisen löydön jälkeen kaikki ihmiset tulevat mukaan piilolle leikittämään koiraa ja se saa kaikilta kehuja samalla ja siltä otetaan treeniliivi pois. Pois treenistä autolle se saa mennä vapaana jolkotellen ja samalla jäähdytellen itseään.

Näiden hakukurssien lisäksi tehtiin kerran pimeässä metsässä pieni treeni. Lyhyitä, n 30 m pistoja, yksittäin lähetin koiran suoraan piilolle, eikä edes apuja käytetty näissä. Ja aivan loistavasti teki töitä. Ei ole koiralla mitään ongelmaa työskennellä myös pimeällä. Nenä toimii ja sehän on pääasia :) Koiralla oli vilkkuva panta, joten hienosti sai seurata kuinka se kulkee metsässä.