Nyt sopii Eppujen sanat niinku nyrkki silmään. Kotona iltaisin on vaikeinta. Yritän puuhata kaikkea kisujen ja Caran kanssa. Harjailla turkkeja ja silitellä. Hemmotella niitä ja jutella niille. Tiskata ja siivota jälkiä. Taistella suurta ikävää vastaan taas illan ja yön.

Niin tyhjä taas kun olet pois, tää talo on.
Me ovi haassa ollaan vain, pois valo on.
Ja me talon kanssa kuunnellaan, kun sade lyö ikkunaan.
Voi, kuinka me sinua kaivataan.

Mä itkin vähän, kun tiskasin ja lakaisin.
Mä tahdon tähän taloon sinut takaisin.
Ja kun yksin sänkyyni kömmin, talo naristi nurkkiaan.
Voi, kuinka me sinua kaivataan.

***********************************************

Ja taas kyynelten seitsemän meren taakse minua laivataan.
Voi, kuinka me sinua kaivataan.