Viime viikolla uusinta uutta oli tosiaan tutustuminen rakennusetsintään mukavien kaverikoirakoiden kanssa.

Lisäksi käytiin ohjatussa tottiksessa keskiviikkona. Siitä ei tekisi mieli kirjoittaa sen enempiä...   Sivulletuloa ja vähän seuraamista. Harjoiteltiin pakote-palkka-periaatteella. Tottiksessa meinaa mennä samantien hermot ja otsasuoni tykyttää, vaikka ei ole mitään syytä. Koiralla ei ole mitään ongelmaa mutta itellä joku ihmeen asennevamma lajiin. Seuraavalla kerralla kilo diapamia naamaan.

Lauantaina hakuiltiin omalla tutulla porukalla. Caralla kolme maalimiestä yksitellen. Siinä ei ollut kummempia tällä kertaa. Harjoitukset pidettiin sopivan helppoina, haamuina, joten sujui hyvin ja kivaa oli. Cara juoksi kaikilla kerroilla suoraan piiloille.

Pääsimme peruutuspaikalla 6 kerran hakukurssiin mukaan ja sunnuntaina oli ekat treenit. Paikalla oli rullakoiria, joten tuli siihenkin maailmaan tutustuttua, myös maalimiehen vinkkelistä. Caralle päätin että tehdään onnistunut ja helppo treeni, kun uusia ihmisiä ja uusi paikka. Otettiin varmanpäälle: ensin maalimies pupuna piiloon 50 metrin päähän. Kaksi muuta pistoa haamuna. Nekin olivat syviä, n. 50 m pistoja. Caralla intoa riitti maalimiehiin ja kovasti halusi leikkiä niiden kanssa. Vinkkinä saatiin että tästä lähtien kannattaa aina itse (jos kerran haukkukoiraa halutaan) mennä sinne piilolle samantien kun koira löytää. Ottaa se rutiini nyt jo, eikä jäädä sinne keskilinjalle ihmettelemään. Maalimies kuitenkin leikittää innolla koiraa piilolla niin kauan ja hyvin, kunnes itse saapuu paikalle ja ottaa koiran hallintaan. Tarkoituksena on kuitenkin että maalimies on koko homman päätekijä ja sen takia hakua tehdään. Toinen ajatus itselle tuli tuolta treeneistä, että koiraa ei istuteta ennen lähetystä. Se vaan turhaa laskee viettiä. Me ollaan kai joskus niin tehty epähuomiossa.